Tiukkaa tekee (30.10.09)

Ilonaiheita ei ole isommin löytynyt, kun olen koittanut selailla tuon budjettikirjan lukuja ja löytää niistä jotain tolkkua. Kaupunginjohtaja on aikalailla lautakuntien jo itsessään maltillisia esityksiä karsinut. Saapa nähdä mitä tekee kaupunginhallitus omassa käsittelyssään. Karsitaanko kurjuuden uhatessa lisää resursseja vai vastataanko kurjuuden mukanaan tuomiin resurssitarpeisiin? Dilemma on aika hankala. Pitäisikö kaupungin investoida rakentamiseen ja siten luoda uutta vauhtia kaupungin elinkeinoelämälle vaikka ollaan valmiiksikin ihan persaukisia? (ks. esimerkki rahan kierrosta ja  elvytyksestä)

Budjetin rahavajauksen korjaaminen veroprosentin tai lainan nostolla ei ole kestävä ratkaisu, koska se vain siirtää ongelmia tulevaisuuteen. “Lainat on maksettava eikös juu” sanotaan jossain laulussakin ja 1% verojen nostolla tulevat 8 miljoonaa euroa on nopeasti kulutettu jonnekin. Meidän pitäisi päästä kiinni siihen, mistä kulut muodostuvat ja sieltä valita ne asiat jotka haluamme jatkossakin pitää ja luopua jostakin vähemmän tärkeästä. Pitäisi valita tehokkaat ja tarkoituksen mukaiset toiminnot ja toimintatavat sekä samanaikaisesti luopua vähemmän hyötyä tuottavista malleista.

Mutta mutta, meidän ei nyt ole mahdollista juuri nyt luopua mistään, koska kuntienvälinen yhdistymissopimus estää taloudellisesti liian pienten yksiköiden sulkemisen vielä muutaman vuoden ajan. Meille jääkin nyt mahdollisuudeksi vain jarruttaa kulujen kasvua ja tehdä suunnitelmia siitä, miten suoja-ajan jälkeen kunnallisen palveluntuotannon rattaat saadaan pyörimään siten, että ne tuottavat palveluja kaikille tehokkaammin. Palveluja tarvitaan myös siellä mistä kyläkoulun tekohengitys päätetään  tuloksettomana lopettaa.

Mikäli veroja nyt kuitenkin halutaan korottaa, on paras käyttö miljoonille laittaa ne sukan varteen odottelemaan. Kurjuus kun ei Salosta vielä ensi syksyksi pois lähde ja olisi todella mukavaa jos kassa ei olisi jo valmiiksi pakkasella.

P.S. Ajattelin sisällyttää tähän jonkin Arnold-viestin, mutta sen laittaminen sähköiseen tekstiin ei ole niin yksinkertaista kuin paperilla. Eikä minulla ihan yhtä selvää vastausta kuin Arskalla olisikaan ollut antaa…

Budjettivajausta (23.10.09)

Aloitin aamuni tänään kuten moni muukin terveydenhuollon alalla toimiva kollegani, eli kävin pistätyttämässä itseeni erän sikaflunssaa ja kyytipojaksi tavallista. Minusta olisi ollut järjetöntä ja vastuutonta olla ottamatta sikaflunssapiikkiä, koska kuitenkin me alan ihmiset paitsi kohtaamme työssämme suuren infektioriskin, kohtaamme myös ihmisiä joille infektio olisi suuri riski.

Iltapäivällä kotimatkalla hain kaupungintalolta punaisen mappini, johon oli koottu tulevan vuoden madonluvut yksiin kansiin. Selailin kaupungin nettisivuilta tiivistelmän, joka oli aika lohdutonta luettavaa. Tulopohja putoaa sellaista vauhtia pois, että vaikkeivat menot käytännössä kasva laisinkaan, pakkasella ollaan reilusti. Selailin myös tuota budjettikirjaa toin ja totesin, että aika vähällä selostuksella sitä 350 miljoonaa ensivuonnakin saadaan menemään.

Ongelma ei siis tuossa budjetissa ole se menopuoli. Menoja on karsittu raskaalla kädellä, ei sieltä enää hallitus/valtuustokäsittelyssä isommin karsittavia asioita ekalla selauksella silmiin tarttunut. Ongelma on tulopuoli, jonne tuskin myöskään merkitsevästi täytettä saadaan, ilman että kunnallisveroprosenttiin kosketaan. Toiminnallista vajausta budjetissa on selkeästi olemassa ja säästöjä tehdään sieltä mistä se vain on mahdollista, elikkä niiltä ryhmiltä ketkä palveluita eniten käyttävät (=lapset, vanhukset, ym.). Minusta voitaisiin veroprosentti jättää ennalleen, mutta karsia sitten vaikka investoinneista edelleen, jottemme velkaantuisi päättömästi. Jättiväthän Kemiönsaarelaisetkin maauimalan rakentamisen tulevaisuuteen, vaikka sen rakentamisesta oli sovittu yhdistymissopimuksessa…

Kuten Raimo Honkanen kirjoittaa SSS 21.10., on vuosi 2010 todennäköisimminkin kaupungin verotulojen kannalta kuitenkin parempi kuin 2011 tao 2012. Näihin laskelmiin on ilmeisimminkin talousosastollakin päästy, koska veroja ei vielä haluta nostaa. Ja ei se ole helppoa muuallakaan, juttelin päivällä erään aikalailla samoissa kunnallisissa luottamustoimissa olevan savolaisen kollegani kanssa, siellä myös  “paikallisen monikansallisen kotimaisen” tuloksen lasku aiheuttaa yhteisöverojen ja työpaikkojen vähentymisiä.

Onko ruoho aidan toisella puolella vihreämpää? (20.10.09)

Monasti tuntuu, että on huomattavasti helpompaa nähdä epäkohtia toisten asioissa ja esittää niihin korjauksia, kuin että huomaisi omassa toimissaan jotain korjattavaa tai että niihin vielä puuttuisi. Viime päivinä on paikallislehdessämme ollut juttua naapurikaupunki Raaseporin kurjimuksista, lomautuksista ja sairaalan lakkautuksesta.

Kumma juttu, että muutkin vuodenvaihteessa suuria liitoksia tehneet kunnat, mm. Hämeenlinna ja Kouvola, ovat ensimmäisten yhdeksän kuukauden aikana ajautuneet taloudelliseen kurjimukseen. Melkoista synnytystuskaa?

Meillä kunnallistalouden tulevaisuus selvisi viime viikolla Nokian osavuosikatsauksen yhteydessä. Enää ei ole mahdollista pitää yllä toivoa siitä, että jostain taas alkaisi sataa rahaa kaupungin kassaan ja että meidän ei tarvitsisi tehdä mitään muokkauksia palvelurakenteeseen ja lopulta myös palvelutasoon. Kaupunginjohtaja julkistaa loppuviikosta oman ehdotelmansa siitä, millaisin toimenpitein ja millaisilla palveluilla Salossa porskutellaan ensi vuonna. Tuskin mekään ihan samalla mallilla voimme edetä kuin tänä vuonna. Toivottavasti emme kuitenkaan (vielä) joudu samalle polulle kuin Raasepori.

Jossain näin tekstin “Salo – kylien kaupunki”, joka minussa herätti vähän kahdenlaisia tunteita. Toisaalta se on ihan fakta ja toisaalta se on riski, jos kaikki kylät alkavat toisiaan kadehtia.  Alueellisen eripuran vallitessa budjetin siltarumpujen paikoista tullaan vääntämään kovasti kättä ja silloin kokonaisuus kärsii. Tiukan paikan tullen pitää olla valmius tehdä hankaliakin päätöksiä.

Tänään Salkkarissa oli hyvä kirjoitus Tuula Stenströmiltä siitä, ettei psykiatriselle osastohoidolle Salossa  kävisi kuin Tammisaaren synnytyslaitokselle. Aiheesta on myös  perustettu adressi sekä Facebookiin tukiryhmä. Minustakin ajatus seudullisten palveluiden turvaamisesta on hyvä, joten olen nuo molemmat allekirjoittanut.

Realismi mukaan päätöksiin (10.10.09)

Maailmaan iski vuosi sitten taantuma, joka nyt alkaa Salossakin näkymään kaupungin talouden näkymien synkkyytenä. Kaupungin johtoporraskin on tämän nyt havainnut ja hallitus päättänee maanantaina esityksen mukaisesti laittaa kukkaronnyörit loppuvuodeksi tiukalle käyttömenojen osalta.

Ajatuksena on, ettei tänä vuonna tulla hyväksymään toimialojen budjettien ylityksiä tai lisämäärärahoja ja viimeisten kuukausien menot on laitettava jäljellä olevien määrärahojen mukaisiksi.

Ajatus on hyvä ja kaunis, mutta sen toteuttaminen, jos siihen lähdetään, on julmaa ja rumaa. Toivoisin jonkinsortin realismia. Kuluvan vuoden budjetti kuitenkin vuosi sitten kuntafuusion yhteydessä lähinnä vetäistiin hatusta ja loput ravisteltiin hihoista. Siihen ei siis kannata sen enempää takertua vaan nyt pitäisi suunnata katseet tulevaisuuteen.

Saapa nähdä pääsevätkö investoinnitkin jossain vaiheessa saman säästöhöylän läpi kuin peruspalvelut näyttävät nyt edeltä menevän.

Kierrätystä peliin jäteasioissa (05.10.09)

Jätteiden kuljetus kuuluu yrityksille, ei kunnille. Hyvän elinkeinopolitiikan tavoitteena tulisi olla, ettei kunta harjoita kilpailevaa elinkeinotoimintaa yksityisten yritysten kanssa tai tee niiden kanssa päällekkäisiä investointeja. Silloin kunta ei aiheuta kilpailuhaittoja yrityksille ja kunnan nykyään vähäiset investointivarat voidaan keskittää muiden palvelujen tuottamiseen tarvittaviin asioihin. Tämän tulisi päteä myös kunnallisiin yhtiöihin ja siis Salossa myös Rouskikseen.

Nykyisen sopimusperusteisen järjestelmän säilyttäminen takaa jätekuljetusten vapaan kilpailun. Järjestelmä takaa samalla yrittämisen vapauden. Myös kunta viestittää omasta yrittäjäystävällisestä elinkeinopolitiikasta, jos se kannattaa sopimusperusteista mallia. Aito kilpailu jätteiden kuljetuksessa ja käsittelyssä koituu kuntien, ympäristön ja asiakkaiden hyödyksi. Monissa kunnissa on kuitenkin toteutettu jätteiden kuljetusmarkkinoiden kunnallistaminen. Tämä on johtanut siihen, että monikansalliset jätehuoltoyhtiöt ovat ottaneet markkinat itselleen ja paikalliset yrittäjät ovat joutuneet lopettamaan toimintansa. Jätebisneksessä pyörivät ilmeisen suuret rahat, kuten autojenkin katsastuksessa. Autojen katsastus on jo ulkomaisiin käsiin siirtynyt ja tulokset näemme aina kerran vuodessa autoa katsastettaessa. Jäteautot käyvät pöntöillä useammin, joten ainakaan minä en halua päästää jätteidenkuljetuksessa tapahtumaan sitä samaa mitä katsastuksessa on tapahtunut.

Kunnan tehtävänä on varmistaa, että yhdyskunta- ja yritysjätteen kuljetukset on järjestetty. Ympäristöyritykset voivat hoitaa yhdyskunta- ja yritysjätteiden kuljetukset suoraan asiakkaan kanssa sopimalla ilman kunnan välikättä. Kuten Salkkarissa on kirjoitettu, mm. päätoimittaja tänään ja minä muutama viikko sitten, jätteiden kuljetuksesta päättäminen ei kuitenkaan ole tämän asian lopullinen päätepiste. Oleellista on se, että päätepisteeseen kertyisi mahdollisimman vähän loppusijoitettavaa ja/tai poltettavaa jätettä ja että kaikki mahdollinen sitä ennen otettaisiin kierrätykseen. Tähän projektiin tulee jokaisen kotitalouden osallistua vielä nykyistä enemmän. Uskon, että me kaikki valtuutetutkin haluamme sitoutua tähän.

Tatu Johansson, kaupunginvaltuutettu KOK